Olavi Ala-Nissilä (kesk) esitti eduskunnassa 27.2. Teknisten aineiden opettajien (TAO ry) huolen teknisen opetuksen asemasta perusopetuksessa. Ala-Nissilän kirjallisessa kysymyksessä tulkitaan monimateriaalinen käsityö harhaanjohtavasti siten, että ”jokaisessa tuotteessa käytetään teknisen työn ja tekstiilityön materiaaleja ja tekniikoita”.
Ala-Nissilä on oikeassa kantaessaan huolta käsityön opetuksen tuntimäärien vähenemisestä ja siitä, kuinka tulevaisuudessa jokaisella peruskoulun suorittaneella tulisi olla perusymmärrys siitä, mihin digitaaliset toiminnot perustuvat. Tämä on osa yleissivistystä.
Mutta käsityö oppiaineena on poikkeuksellisen laaja-alainen ja on helposti kytkettävissä niin matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin, taideaineisiin, yrittäjyyskasvatukseen kuin kulttuuriperinnön opetukseenkin.
Osaamisen ennakointifoorumin vastikään julkaistussa tulevaisuuden työelämätarpeita ennakoivassa Osaaminen 2035 -raportissa arvioidaan kädentaitojen sekä tarkkuutta ja sorminäppäryyttä vaativien työelämätehtävien vähenevän tai pysyvän samana Suomessa vuoteen 2035.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että käsityön oppiaine olisi jotenkin käymässä turhaksi perusopetuksessa. Päinvastoin.
Suorittavassa työssä kyetään yhä enemmän hyödyntämään robotisaatiota ja ihmisen panosta tarvitaan näihin tehtäviin yhä vähemmän. Insinöörikoulutus kaikkialla maailmassa tarjoaa lähes vastaavanlaiset perusvalmiudet teknisiin ratkaisuihin ja sillä ei ole suurtakaan eroa, oletko valmistunut insinööriksi Intiassa tai jossain muualla.
Tulevaisuudessa pärjäämme globaalissa kilpailussa ainoastaan sillä, että meillä on ylivertainen kyky luovaan ajatteluun ja ongelmanratkaisuun. Tähän käsityön oppiaine antaa parhaimmillaan hyvät valmiudet.
Sen sijaan, että käydään käsityön oppiaineen sisäistä kädenvääntöä siitä, millaiset oppiaineen painotukset tulisi olla, tulisi käydä keskustelua siitä, miten voimme parhaiten tukea nuorten luovuusosaamista.
Käsillä tekeminen tukee ajattelun kehittymistä. Käsityö harjaannuttaa luovaan ongelmanratkaisuun, sinnikkyyteen, kasvattaa epäonnistumisen sietoa turvallisessa ympäristössä sekä tuottaa perusvalmiuksia toimia täysipainoisena, ajattelevana ihmisenä.
Näiden taitojen kehittyminen ei ole sidoksissa käsityön materiaaleihin eikä tekniikoihin. Tärkeintä on tuottaa oppilaille onnistumisen kokemuksia ja motivaatiota näiden taitojen harjoitteluun.