”Puhut kovasti kulttuurin puolesta, mutta eikö meidän vanhusten asiat kiinnosta ollenkaan?”, kysyttiin minulta taannoin. Hetken hämmennyksen jälkeen aloin kertoa kuinka kulttuurin asiat ovat nimenomaan juuri myös vanhusten asioita. Keskustelun edetessä totesimme, että olemme pitkälti samaa mieltä monesta asiasta. Kulttuuri ei vain ole ollut se sana, jonka kysyjä olisi aikaisemmin yhdistänyt vanhusten asioista huolehtimiseen.
Yksinäisyys on vanhusväestön yksi suurista ongelmista. Siihen liittyy usein leskeys, yksin asuminen ja alentunut toimintakyky sekä sosiaalisten suhteiden väheneminen. Tunne elämän merkityksellisyydestä saattaa aika-ajoin olla kadoksissa ja moni kokee itsensä jopa masentuneeksi. Ikääntyneiden hyvinvointiin liittyvät asiat tulisikin nähdä paljon nykyistä laaja-alaisemmin ja etsiä kaikin keinoin tapoja, joilla esimerkiksi yksinäisyyttä voitaisiin vähentää. Uskon, että kulttuuripalveluilla voi olla tässä merkittävä rooli.
Olisi onnetonta, jos vanhusten asioista huolehtiminen olisi vain huolehtimista terveydenhuollosta tai asumisjärjestelyistä. Molemmat ovat äärimmäisen tärkeitä ja jokaiselle ikääntyneelle on pystyttävä takaamaan hyvät palvelut näiden osalta, varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta. Vastaavasti kulttuurin tehtävänä on tuottaa elämään sisältöjä. Kulttuurista ja kulttuuripalveluiden saavutettavuudesta puhuminen on, taiteen ohella, monen ikääntyvän kohdalla samalla myös puhetta yhteisöllisyydestä, kohtaamisista, yksinäisyyden torjumisesta sekä elämänilosta ja merkityksellisyydestä.
Kulttuurilla on vahva yhteys ihmisten kokemaan hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan laulaminen kuorossa pidentää elinikää. Syy eliniän pidentymiseen ei varmasti ole yksinomaan itse laulamisessa fyysisenä suorituksena, mikä sekin tuottanee jo itsessään hyvää oloa, vaan siitä kaikesta mikä liittyy kuorotoimintaan. Kuoro on yhteisö, johon kuulua ja jossa jokaisella on tärkeä panos yhteisten tavoitteiden, esitysten, tuottamisessa. Säännölliset harjoitukset tuovat oman rytmin viikon kulkuun ja tiedät, että sinua odotetaan harjoituksiin. Esiintymiset vaativat vapaaehtoisia mukaan järjestelyihin ja esiintymismatkoilla yhteishenki tiivistyy. Jokainen voi kokea olevansa arvokas ja merkityksellinen osa yhteisöä. Eikä kuorotoiminta ole mitenkään erityinen tässä suhteessa. Samalla tavoin toimivat harrastajateatteriryhmät, maalausryhmät, neulekerhot, runopiirit ja monet muut harrasteryhmät.
Kulttuuripalveluiden tulisi olla jokaisen ikääntyneen saavutettavissa ja siten rikastuttamassa arkea. Ja kun vointi heikkenee, eikä olo tunnu siltä, että jaksaisi enää lähteä konserttiin tai näyttelyyn, on kulttuuripalvelut tuotava lähelle.
Suuri kiitos kysyjälle. Keskustelu tästä jatkuu kevään kuluessa.